Tänään kitkin mansikka- ja vadelmatarhaa. Mansikkatarhani ei saa tarpeeksi aurinkoa ja mansikat ovat tosi pieniä. Taidan syksyllä hävittää koko mansikkatarhan. Ja vadelmatarha on villiintynyt niin, että vadelmat ovat pieniä rutuja. Sitäkin pitäisi karsia todella rankalla kädellä.
Käytiin ystävän kanssa pyöräilemässä ja piipahdettiin erään autiotalon pihalla. Siellä kasvaa tammi ja se on kylvänyt pienen pieniä tammentaimia ympärilleen. Aattelin käydä kaivamassa itselleni yhden tammentaimen sen talon pihatieltä jonain päivänä.
Minusta olisi pitänyt oikeastaan tulla biologi, kasvitieteilijä. Minua on aina kiinnostanut kasvit ja niiden keräily. Se taitaa olla isältä peritty harrastus. Hän toi joskus aina kasveja luonnosta ja yritti saada ne kasvamaan kotipuutarhassa. Hän toi rentukoita puutarhaan, mutta ne eivät menestyneet kauan. Kerran hän toi metsästä myös näsiän, joka on tosi myrkyllinen.
Olen usein itsekin hakenut luonnosta jonkin erikoisen kasvin ja koettanut saada sitä kasvamaan kukkapenkissä tai pihapiirissäni.
Kerran poimin tien poskesta vaaleanpunaisen akileijan. Nyt se kasvaa kukkapenkissäni. Kerran hain Pappisten järven rannasta keltaisen kurjenmiekan ja istutin sen ojaani. Nyt se kasvaa siinä joka vuosi, mutta loppuviimeksi en halua sen leviävän, koska joudun aina leikkaamaan sen viimeistään syksyllä pois.
Kerran kaappasin rannalta orvokkimättään, mutta se ei selvinnyt siirrosta. Kerran toin suon laidasta hauskan näköisen ruohomättään, mutta sekin kuoli. Kerran taas löysin erikoisen piikikkään pensaan alun metsästä sammalmättään päältä - luulen, että se on kataja, mutta en ole varma asiasta. Nyt se kasvaa männyn kupeessa. Sen neulaset ovat tosi teräviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti